Humen giljotiini on yksi neljästä filosofisesta mietelmästä, joiden mukaan olen elänyt ja ajatellut jo yli 10 vuotta ja aion jatkaa vastaisuudessakin näin. Yläasteen jälkeen minuus alkoi kehittyä ja valitsin itselleni elämän suuntaviivoja ja arvoja. Uskonnoissa löytyi monia hyviä, mutta niiden ongelma oli mielestäni selkeä – harva uskonto arvosti toisen uskonnon aatteita – yhtä harvempi ihminen arvos enää mitään aatteita, jos sen taustalla oli uskonto. Oli paljon helpompi valita filosofian puolelta elämänarvot ja -neuvot kuin uskonnon. Siteeratessa filosofiaa harva pistää pahaksi, mutta puhuttessa jessestä niin…
Halusin nyt lähteä kirjoittelemaan näistä neljästä elämääni ohjaavasta mietelmästä, kun näköjään psykologian saralla meni vähän metsään. Olivat teidot 15 vuotta vanhoja, tuli palautetta tuohon aikaisempaan blogaukseen. Pyöri mielessä tuon kirjoituksen kommentoinnit ja mietin, ettei filosofinen tieto voi vanheta. Filosofia on rationaalinen tiede eli siinä funtsitaan, kun taas psykologia on empiirinen tiede, jossa tutkitaan. Filosofiassa mietitään montako hammasta on hevosen suussa, empiirisessä tieteessä mennään katsomaan montako hammasta siellä on – tutkitaan.
Pari iltaa sitten nukkumaan mennessä pyöri mielessä ajatuksia eri asioista ja tilanteista. Vähän harmittelin toisia ihmisiä, jotka usein perustelevat asioita sanoin ”koska näin on aina tehty”. Minä tykkään perinteistä, ei siitä ole kyse. Kyse on asioiden miettimisestä ja kyseenalaistamisesta. Jos jokin asia kestää kyseenalaistamisen vuodesta toiseen, se on hyvä ja ajankohtainen asia. Jos maailma muuttuu siten, ettei asian laita enää päde, pitää asiakin muuttua. Avaan kohta tätä tarkemmin. Mutta blogin otsikko.. se vain tuli mieleeni hetken ennen nukahtamista. Oli pakko kirjoittaa se kännykkään ylös ettei unohdu.. legasystä legoinsinööriksi =)
Legacy eli perintö tarkoittaa itse kullekin eri asioita. Perinteet ovat vahvasti kunnissa, mutta toisten mielestä perinteet tarkoittavat kaavoihin kangistumista. Kyse on ihmisten arvoista ja ajatuksista, ei kukaan ole toistaan enemmän oikeassa. Perinteiden tärkeys pitää ehkä miettiä enemmänkin tarpeen kuin arvon pohjalta. Insnöörihän on hyvä vertailemaan ja pohtimaan loogisia asioita. Kuvittelin mielessäni legoinsinöörin tunnolliseksi legoukkeli insinööriksi, joka rakentaa ja rakentaa. Hän tekee töitä ja jatkaa perinteitä kunnioittaen. Kuitenkin lego-olemuksensa takia hän elää legomaailmassa eikä näe isompaa kuvaa. Hän ei ymmärrä, että maailmassa on muutakin kuin vain legopalikoita. Kaikki koostuu hänelle loogisista näppylöistä ja palasista, jotka voidaan kaikki liittää toisiinsa sen tarkemmin kyseenalasitamatta, miksi. Naurattaa vähän tuo ajatus, mutta olin nukahtamassa mieli vapaana… sain itseni kiinni housut kintuissa mielikuvamasturbaatiosta =)
Humen giljotiini on filosofinen periaate, jonka mukana tosiasioista ei voi johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä. Tästä löytyy monta tulkintaa ja selitystä, koitan nyt lunttaamatta kertoa sen itse. Kyseessä on periaate, jossa pitää aina kysyä asioista: miksi näin tehdään? Jos joku vastaa, että ”ainahan näin on tehty” se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi oikein – tai että niin pitäisi tehdä. Esimerkiksi köyhien kivittäminen kuoliaaksi – ainahan niin on tehty. Ei se silti tarkoita, että se olisi oikein tai että niin pitäisi tehdä. Tämä on todella hieno periaate, koska tällöin oikeastaan kaiken voi kyseenalaistaa ja kysyä samaa. Tätä voi käyttää harrastuksissa, työelämässä, parisuhteessa tai vaikka urheillessa. Aina pitää muistaa, että maailma ja tilanteet muuttuvat. Se, että jotain on tehty tai tehdään paljon ei tee asioista sen oikeampaa.
Valtavirran seuraaminen helposti muuttaa käsityksiä ja arvoja. Koulukiusaaminen on helppo esimerkki. Kaikki muutkin tekevät niin minäkin teen. Tämä on varmaan oikein tai näin kuuluu tehdä. Ei ole eikä pidä. Aivan kaikesta pitää voida kysyä, onko tässä järkeä ja haluammeko me tätä? Periaate keskittyy pääkohtaisesti juurikin moraalisen arvon antamiseen, itse liitän siihen myös ajatuksen ”pitäisikö” tai ”miksi pitää”. Mielestäni Humen giljotiinin periaatteen avulla voidan yhtä hyvin miettiä onko tämä oikein, koska todella usein seuraava kysymys on, pitäisikö näin tehdä? Olettaen, että yleensä pitäisi tehdä oikein – kaikkihan eivät aina oleta sitäkään.
Noniin, eiköhän pistetä päitä tippumaan. Hume leikkaa moraaliset arvot irti maailman tosiasioista tällä giljotiinillaan. Nuorena ja innokkaana on helppo arvostella vanhoja ja homehtuneita arvoja ja päähänpinttymiä. Ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää kokemuksen tuoman viisauden arvoa, vaan yksinkertaisesti herättä ihmiset ajattelemaan. Se mitä ihmiset tekevät tai ovat aina tehneet, ei tee niistä asioista moraalisesti oikeita. Me olemme ihmisiä ja moralisoivia olentoja, emme me siitä eroon pääse. Mutta meillä on myös taito muuttaa ajatteluamme ja tapojamme. Oli hienoa, että Hume tajusi tämän asian ja sai ajatukselleen kannatusta niin paljon, että se löysi tiensä lukion filosofian ensimmäisen kurssin oppikirjaankin.
Koko giljotiini ja legoinsöörit nousi mieleeni siksi, että minut valittiin viikko sitten Kaarinan Nuorkauppakamarin vuoden 2016 puheenjohtajaksi. Ajat muuttuvat ja uusia jäseniä tulee vuosittain lisää – vuosittain potkitaan 40-vuotiaita pois. Perinteitä pitää kunnioittaa, mutta samalla toiminta ja tapahtumat pitää pitää ajankohtaisina ja tuoreina. Minulle tulee vastaan paljon kysymyksiä siitä mitä pitäisi tehdä ja miksi. Aion pitää Humen giljotiinin mielessäni ja kyseenalaistaa kuitenkaan ketään loukkaamatta. Jos ainut perustelu jollekin toiminnalle on ”koska näin on ennenkin tehty”, niin silloin tuo toiminta tai asia ei ehkä enää kuulu vuoden 2016 toimintaan.
Sama pätee työelämässä. Olen töissä Tiedolla, jossa on käynnissä mullistuksia. YT-neuvotteluissa viedään toimintaa ulkomaille ja erotetaan ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta taivu nykyiseen toimintaan. En halua ottaa mitään kantaa siihen miksi näin tehdään ja onko se oikein. Se kuitenkin on herättänyt ihmisillä kysymyksiä, kun lehdestä lukee Tiedon heittäneen pellolle 300 ihmistä ja minä taas aloitin siellä uutena kesäkuussa. Tämä osoittaa sen, että kaikessa toiminnassa täytyy pitää mieli virkeänä ja uudistua. Isäni sanoo usein, että onnistuneet yritykset kaatuvat usein sen takia, että kuvittelivat onnistuvansa seuraavassakin asiassa. Usein muuttuneessa tilanteessa pärjännyt organisaatio alkaa pitämään itseään niin hyvänä, että unohtaa tärkeimmän – kyvyn muuttua ja reagoida muuttuviin tilanteisiin yhä edelleen.
Minulle Humen giljotiini on monet kerrat opettanut sen, että perinteitä pitää vaalia syystä – ei vain siksi, että niin on aina tehty. Toivottavasti hyvä lukija sinäkin ymmärsit Humen sanoman ja kuljetat sitä mielessäsi loppuelämäsi ajan. Se kannattaa myös kertoa niille, jotka eivät sitä tiedä. Se on niin itsestään selvä, ettei sitä aina tajua.
Mainitsin alussa, että tämä on yksi neljästä filosofisesta mietelmästä, joiden mukaan olen elänyt. Muita ovat Occamin partaveitsi, Platonin luolavertaus ja Kantin kategorinen imperatiivi. Tulen kirjoittamaan näistä parin viikon sisällä. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Hyvää marraskuun alkua!
