Huomautan taas, että en ole psykologi enkä yritäkään olla. Kerron vain oman näkemyksen aiheesta ja faktat kannattaa tarkistaa kirjasta. Koitan kuitenkin kuvailla asiat mahdollisimman tarkasti, kuten itse asiat käsitän.
Maslowin tarvehierarkia on yksi mielenkiintoisimmista psykologian käsitteistä tai teorioista – ainakin minulle. En sitä kunnolla aikoinani sisäistänyt lukiossa, vaikka koepaperille sen sainkin kiitettävästi kirjoitettua. Tämä on niitä asioita, mitä pitää elää läpi ja muistaa ja tajuta. Kun tuolla hierarkian tasoilla surffailee edestakaisin ja tajuaa mitä tapahtuu ja miksi – siitä tulee suunnattoman hyvä olo. Eikä enää pidä itseään jakomielitautisena, vaikka parissa päivässä elämänarvot heittävät häränpyllyä.
Kyseessä on teoria ihmisen motivaatiosta ja siitä, mihin ihminen tähtää toimensa – vielä tarkemmin, miksi ihminen olosuhteiden takia kohdistaa huomionsa määrättyihin tarpeisiin. Yllä on kuvattuna tarvehierarkia. Alimpana on meidän fysiologiset tarpeet – ruoka, vesi ja uni. Nämä ovat ns. perustarpeita ja näiden avulla ihminen pysyy hengissä. Näistä ihminen luopuu viimeisenä. Tämän jälkeen tulee turvallisuuden tarpeet. Kun turvallisuuden tarpeet ovat kunnossa, tulee sosiaaliset tarpeet. Toiseksi korkeimmalla tasolla on arvonannon tarpeet ja ylimpänä itsensä toteuttamisen tarve.
Olemme kasanneet erilaisia tarpeita pyramidiin, mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Perusajatuksena on se, että kun jokin tarve ei täyty, tippuu ihminen sille tasolle. Tällöin ihminen pyrkii hoitamaan vain tuon tason tarpeen keinolla millä hyvänsä.
Esimerkiksi itseään maalauskurssilla toteuttava hipsteri käy tauolla lähi kahvilassa ostamassa norsuntassu-latten kanelikarvakouralla – kun pankkikortti tuleekin bumerangina takaisin. Tällöin tuon hipsteriraukan turvallisuuden tunne järkkyy. Motivaationa on saada turvallisuuden tunne takaisin. Hipsterin kännykästä on akku loppu, hän ei voi tarkistaa tilin saldoa siis heti. Motivaatio ohjautuu siihen, että hän haluaa selvittää ensin miksei kortilla ole rahaa. Ja näinollen maalauskurssi jää kesken. Joskus alkukantaisemmassa maailmassa aikuisten keskeinen kisailu voi jäädä väliin, kun kuuluu vihollisen tai saalistajaeläimen ääniä – tuolloin turvallisuus myös järkkyy ja ensimmäisenä asiana on hoitaa itsensä turvaan.
Vielä selkeämpi esimerkki on ihan kaikille ihan tuttu nälkä. Mitä suurempi nälkä on, sitä tärkeämpi sen sammuttaminen on. Me voimme kestää nälkää pitkiäkin aikoja, mutta jossain kohtaa ei pysty ajattelemaan muuta kuin ruokaa. Kun nälkä on taltutettu, niin palaamme takaisin siihen mitä olimme tekemässä. Sama pätee unensaantiin. Usean päivän väsymys voikin johtaa Eetu-opiskelijalla siihen, että viikonloppuna ei ädlätä sosisaalisten tarpeiden tasolla, vaan nukutaan univelka pois fysiologisten tarpeiden tasolla.
Usein mitä alemman tason tarve tulee mitä äkillisemmin, sitä vaikeampi on olla aikuinen ja käyttäytyä hillitysti. Elämän varrella karttunut kokemus ja tilanteiden tunnistaminen auttaa. Huutava nälkä ei enää aiheuta samaa paniikkia kuin lapsena, koska meillä on kokemus ja tieto, että ruokaa saadaan pian. Ensirakkauden tai –suhteen jälkeen tuli olo, ettei kukaan koskaan rakasta minua (sosisaaliset tarpeet), mutta kokemus on opettanut, että paha ole häviää ja löytyy uusi kumppani. Kokemus ja tarpeiden hallinta ei kuitenkaan poista niitä tai kumoa teorian olemassaoloa.
Miksi tämä tuli mieleeni.. no meillehän tuli tuossa vauva perheeseen kaksi ja puoli kuukautta sitten. Oma arki ja aika hävisi – ainakin se tuntui siltä. Verrattuna muihin saimme nukkua, mutta en saanut enää levätä iltaisin ja öisin kuten olin koko elämäni tottunut. Lähdin tarvehierarkian pohjalta. Väsyneenä sitä suoritti vain pakolliset asiat kuten töissä käymisen. Välillä vähän urheilua, mutta kamarihommat eivät kiinnostaneet pätkääkään (arvonannon tarve-taso ja itsensä toteuttaminen). Kun ruoan ja unen sai riittämään ja keho alkoi tottua, niin siirryin seuraavalle tasolle. Minulla on työpaikka ja kotona oli kuitenkin kaikki hyvin, pystyin siirtymään hissillä ylöspäin. Enää ei voinut mennä kaverien kanssa miten sattui ja milloin sattui. Suhteessa eläminen vaatii kommunikointia ja sopimuksia, mutta lapsi muutti pelin täysin. Kun alkoi tajuamaan tilanteen ja sen, että minähän rakastan tuota itkevää kakkakonetta, niin alkoi taas kamarihommatkin kiinnostaa. Pari kuukauden jällkeen aloin tottua uuteen elämääni ja yhtäkkiä muistin haluavani uuden tatuoinnin, jota olin jo kesällä suunnitellut. Nyt olin päässyt taas pyramidin huipulle. Toteutan itseäni töissä, kamarihommissa ja varsinkin tatuoinneissa. Itsensä toteuttamisen tarve voi useinkin vaikuttaa turhamaisuudelta – se on sitä, mitä ihminen todella haluaa tehdä kun kaikki muut asiat ovat hyvin.
Erilaiset tilanteet, omat tunteet ja muut ihmiset voivat heitellä meitä tarvehierarkiassa suuntaan ja toiseen. Riita kotona aiheuttaa särön sosiaalisiin tarpeisiin. Vihaisena nukkumaan meno voi aiheuttaa seuraavana päivänä kiinnostamattomuutta tuota tarvetasoa korkeampiin tarpeisiin. Usein sitä voi lähteä ammentamaan alemmilta tarvetasoilta lohdutusta – esimerkiksi hipsteri voi käydä vanhempien luona, kieriä jalokivikätkössä tai vaikka syödä vain siksi, että tulisi parempi olo.
Tässä nyt tuli refereoitua teoriaa aika paljon ja vähemmän omaa asiaa. Ajattelin tuota asiaa pari päivää sitten kun olin varannut uuden tatuointiajan. Minulla oli pää täynnä ajatuksia ja ideoita mitä kirjoittaa. Maanantaina töissä piti tehdä 11 tunnin päivä ilman lounastaukoa – se taisi tipauttaa minut alemmille tasoille kun alkoi väsyttää. Tiistaina ei olisi huvittanut mennä työpäivän jälkeen vielä illalla 3 tunnin koulutukseen, mutta onneksi kamaritapahtumat ovat aina kivoja. Siinä koulutuksen aikana alkoi tarvehissi toimia ja hyvien tyyppien ympäröimänä alkoi tarvehierarkikerrokset poksua kun singahdin yksi toisensa läpi ylöspäin. Koulutuksen lopuksi sanoin jo ääneen muille, että voisin haastaa itseni vetämällä yhden näistä koulutuksista (englanniksi) ensi vuonna. Minähän olin tästä englannin puhumisesta blogannut tuossa hetki sitten.. taisi siinä se ärripurri olla ihan vain sitä, että piti käydä asioita läpi englanniksi kun olin tipahtanut jonkin asian takia alimmalle tasolle.
Maslowin tarvehierarkia on hyvä työkalu, kun haluaa analysoida omaa toimintaa ja motiivejaan. Yhtenä päivänä tuntuu, että maailmassa on niin paljon vääryyttä ja sitä haluaa lähteä korjaamaan, kun toisena päivänä haluaa vain käpertyä kotiin sohvalla ja syödä jätskiä. Tunteet ovat monimutkaisia kuten ihmisen motiivitkin. Tämä teoria on vain teoriaa, toisaalta mikään ei ole käytännöllisempää kuin hyvä teoria. Vähän yksinkertaistamalla asioita tarvehierarkian avulla voi hyvin selittää erilaisia tarpeita ja ihmisten toimintaa. Jos ystäväsi tai kumppanisi alkaa yhtäkkiä käyttäytyä oudosti, kannattaa miettiä mitä tarvetta nyt pitäisi täyttää, jotta saisit hänet takaisin semmoisena kuin muistat. Tarpeiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia.
Meillä kotona välillä unohtuu tuo syömisen tarve – sitä kuvittelee muiden asioiden olevan tärkeämpää ja riidat alkaa. Ollaan valmiita jo polttamaan koti, mutta sitten muistetaankin syödä ja paratiisi on taas palannut maan päälle. Alimman tason tarpeet ovat helpointa tunnistaa, mitä ylemmäs mennään sitä hankalampi voi olla tunnistaminen. Hyvän ystävän napakka kommentti tai tiukka solvaus – tipahdimmeko nyt turvallisuuden, sosiaalisten tarpeiden vai arvonannon tasolle? Ehkä tällöin kannattaa sanoa ”älä hermoile, kaikki on nyt hyvin. Minä välitän sinusta ja mielestäni olet hieno ihminen”. Simsalabim, kaikki kolme tasoa yhdellä virkkeellä ja matka jatkuu..
Kuten sanoin, tämä on teoria, minkä hauskuuden tajuaa vasta kun itse surffaa noilla tasoilla edes takas – ja tajuaa sen sitten jälkeenpäin…
.. kyllä, tämä blogaaminen on kahden ylimmän tason tarpeen täyttämistä. Olihan sekin ideana, että aina ihminen ei tee kaikkea vain sen takia, että hän haluaisi sitä. Vaan sen, että hän täyttää jotain erityistä tarvetta. Minä haluan treenata kirjoittamistaitoani, on myös kivaa jos joku lukisi näitä. Toteutanko itseäni vai hankinko itselleni arvoa? Usein raja ei ole selkeä eikä tarvitsekaan olla. Koska käytäntö ei ole koskaan yhtä suoraviivaista kuin teoria. Kannattaa antaa itsellensä aikaa ja pohtia asioita jälkeenpäin. Tuolloin asiat näyttävät usein paljon selkeämmiltä.
Niin valitettavaa kuin se onkin, muisti toimii vain taaksepäin…
