Miksi toiset ihmiset kokevat, että itseohjautuvuus aiheuttaa vain stressiä? Kun esitän asioita yhteisöohjautuvuuden näkökulmasta, monet ihmiset ovat aivan haltioissaan. Kuitenkin löytyy ihmisiä, joiden mielestä työssä pitää voida vain keskittyä töihin ja on parempi antaa muiden johtaa, kuin sekoittaa pakkaa ja antaa ihmisille päätösvaltaa keskenään.
Yksilön itseohjautuvuus ja yhteisön yhteisöohjautuvuus voi aiheuttaa stressiä henkilölle, joka kokee ulkoisen motivaation enemmän omakseen. Ehkä henkilö ei ymmärrä mistä on kyse, mutta hän siis haluaa asiat valmiiksi pureksittuna. Joku muu päättää, kantaa vastuun ja miettii suurempaa kuvaa. Tällöin tarvitaan hierarkkista organisaatiota, jossa päätökset ja vastuu viedään esihenkilölle.
Selkeät tehtävät ja työt tulee tehdyksi
Kirjoitin viimeksi Miten tiedämme kehittyvämme, ja purin johtamisen eri malleja. Kun ihminen ei syystä tai toisesta siedä tai halua sietää epätietotoisuutta sekä kohdata jatkuvia selvitystilanteita muiden ihmisten kanssa, on helpompi jäädä hierarkian turviin. Työ on tällöin paljon suoraviivaisempaa, kun joku muu tekee päätökset. Työstä voida myös saada paljon helpommin onnistumisen tunteen, kun on selkeät tehtävät ja työt tulee tehdyksi.
Yhteisöohjautuvuuden lisääntyessä vastuu kaikesta tästä siirtyy yhteisölle. Tämä tarkoittaa juurikin oman työn mittaamisen vastuuta ja mittareiden asettamista. Yhteisössä pitää olla kokeneita henkilöiltä, jotka osaavat tehdä tätä työtä ja sitä kautta antaa muille työmotivaatiota onnistumisen suhteen. Kun toimii itseohjautuvasti, täytyy muistaa kiittää itseään. Olen itsekin kokenut välillä tunteen, etten saa mitään aikaiseksi tai mikään ei edisty. Tämä johtuu, että vertaan nykyistä itseohjautuvaa työtä entiseen saavutuskeskeiseen työhöni, jossa joku muu antoi tehtävät ja sain ”työt tehtyä” aina vähän väliä.
Toimi lopulta ponnahduslautana lähteä IT-alalta ja alkaa valmentaa muita
Kärsin itse uupumuksesta pari vuotta sitten. Oli useita syitä mm. ylisuorittaminen, itseohjautuva työ, korona ja avioero. Kyllä siinä kohtaa piti skaalata kaikki tekeminen nolliin ja siirtyä ns. hierarkkiseen malliin töiden suhteen siksi aikaa, että sain levättyä ja korjattua itseni. Joka toimi lopulta ponnahduslautana lähteä IT-alalta ja alkaa valmentaa muita kiireen ja stressin välttämiseen itseohjautuvuuden ja yhteisöohjautuvuuden keinoin.
Yhtisöohjautuvuus ei ole hopealuoti, joka poistaisi kiireen ja stressin. Kun ihminen ei jostain syystä halua liikkua kohtia autonomista työskentelyä, jokainen ylimäärinen valta ja vastuu aiheuttaa stressiä. Tällöin on helpompi mieltää työ ”vain työksi” ja siirtyä suorittavaksi osapuoleksi. Kyse on ajattelumallista, jossa tunnistetaan oma yksilöllisyys, mutta ei haluta tai nähdä vielä omaa paikkaa yhteisössä päättävässä roolissa.
Ei laajenneta reviiriä liian nopeasti liian laajaksi
Moni koiran hankkinut ihminen tietää, että aluksi pentu on parempi pitää pienessä rajatussa häkissä tai aitauksessa. Pennulla on turvallisempi olo siellä. Vasta kun sen taidot kasvavat, se voidaan päästä sieltä ulos harjoittelemaan omia rajojaan. Sama periaate toimii lapsille ja ihmisille. Työelämässä on kyseessä sama kehityskaari. Joskus tarvitaan turvaa ja sitä haetaan sen kautta, ettei laajenneta reviiriä liian nopeasti liian laajaksi.