Olen lukenut kirjaa Itseohjautuvuus ja intuitio, jossa viitataan jatkuvasti Frederick Lalouxin Teal-teoriaan ja Reinventing Organizations kirjaan. Teal-teoriassa kuvataan organisaatioiden ja siinä olevien ihmisten ymmärryksen ja yhteistyön tasoa. Jokaisella tasolla on ominaisuutensa ja pääidea, millä organisaatio toimii. Kun aloin kirjoittaa itseohjautuvuuden hierarkiaani ja tunnistin tiimin tasoja, tarkoituksenani oli laajentaa malliani koskemaan koko organisaatiota. Teal-teoria kattaa kuitenkin tämän aspektin ja en aio keksiä pyörää uudestaan.
Teal-teoriassa on viisi eri tasoa, joihin jokainen organisaatio sijoittuu.
- Ensimmäisellä tasolla ollaan mafiosojen ja heimopäällikköjen kulttuurissa, jossa hallitaan pelolla ja voimalla.
- Toisella tasolla ollaan hierarkkisia ja byrokraattisia, esimerkiksi armeija tai viraston hallinto. Kaikki perustuu ohjekirjoihin ja järjestelmään – kuka tahansa on korvattavissa.
- Kolmas taso on kilpailullinen, joka on yleisin yrityksien taso. Kuka tahansa voi edetä hierarkiassa ja saada palkinnon tekemästään työstä. Henkilöstöön panostetaan, mutta enimmäkseen sen vuoksi, että heistä saadaan paras kilpailukyky esiin.
- Neljäs taso on yhteisöllinen – siellä vallitsee tasa-arvoisuus. Tähän tasoon nykyään pyritään yritysmaailmassa. Johtaja on palveleva ”koutsi”, joka tukee henkilöstön hyvinvointia ja tärkeät päätökset tehdään yhdessä.
- Viides taso kuvaa elävää organismia, joka arvostaa yksilöllisyyttä ja ketterää kehitystä. Tällä tasolla pyritään taloudelliseen voittoon sekä yksilöiden, sidosryhmien ja ympäristöarvojen hyvinvointiin. Itseohjautuvuus nostaa itsensä, sillä johtajat ovat valmentajia ja osaavat työntekijät vastaavat päätöksenteosta.
Pohdin miten tiimien tasot sopivat Teal-teorian tasoihin. Näen jo nyt, että Tealin ensimmäisellä tasolla ei olla tiimien tasoilla, siellä ei ole tiimejä vaan käskyläisiä. Tealin toisella tasolla voidaan päästä tiimien tasoille 1. Aikaa keskustelulle ja 2. Avoin keskustelu, mutta ei ylemmäs. Ihmiset tulevat palavereihin ja keskustelevat avoimesti, mutta kaikki on niin säädeltyä, ettei vapaalle tahdolle jää tilaa.
Tealin kolmannella tasolla on selkeitä yhteneväisyyksiä tiimien tasoille 3. Mielipiteiden huomiointi ja 4. Sparraaminen. Jokaisella on mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki, toisia autetaan ja annetaan oma tilansa. Vasta Tealin neljännellä tasolla lähestytään tiimien tasoja 5. Arvostus ja 6. Luottamus. Organisaatio toimii perheenä ja aletaan hakea toisten mielipiteitä. Aletaan ymmärtää, että tätä tehdään yhdessä. Kuitenkin vasta Tealin viidennellä tasolla päästän 7. Jaetun näkökulman ja 8. Parviälyn tasolle. Aidosti itseohjautuvat ja itseorganisoituvat organisaatio kasvattaa korkeimman tason siimejaä
Tiimien tasot ja Tealin tasot eivät kuitenkaan kulje käsikädessä. Organisaation taso ei kuvasta tiimien tasoja eikä toisinpäin. Käytännössä byrokraattisessa organisaatiossa viisas tiiminjohtaja voi tehdä tiimistään itseohjautuvan, vaikka organisaatio on Tealin alemmilla tasoilla. Tiiminvetäjä voi ulospäin tuoda tiimin asioita esiin, mutta sisäisesti antaa autonomian tiimin jäsenille. Tämän kaltaisessa tilanteessa tiimi tekee todella hyvää tulosta ja muut vain ihmettelevät, miksi tiimillä on ”hyvä meininki”.
Voi myös löytyä päinvastaista, että täysin itseorganisoituvassa organisaatiossa jää tila tiimille, jossa diktaattori on ottanut henkisen yliotteen muista jäsenistä ja pahanilman linnut pitävät tiimiä alimmilla tasoilla – vaikka organisaatioon päin tiimi näyttäisikin innostuneelta ja hyvältä. Tämä tulee yleensä esille henkilöstötyytyväisyyskyselyissä, jolloin voidaan reagoida mahdollisesti ongelmiin ja pohtia voisiko tiimin toimintaa ja järjestäytymistä miettiä uudestaan.
Tasot ovat vain teoriaa ja mallinnuksia todellisesta maailmasta. Totuus on aina tarua ihmeellisempää ja monimutkaisempaa. Mikään ei ole käytännöllisempää, kuin hyvä teoria =)