Onko itseohjautuvuus itsensä johtamista?

Koronapandemia ajaa ihmisiä vahvasti kahteen eri leiriin, leimaten toiset lampaiksi ja toiset kapinallisiksi. Rajoitusten kirjo ja yhteen sopimattomuus aiheuttaa puutteen luottamuksessa rajoituksia kohtaan ja piittaamattomuutta siellä, mitä ei voida rajoittaa lain puitteissa. Yksilön vastuu yhteiskunnassa horjuu, kun itsensä johtamista tarvittaisiin eniten taudin voittamisessa. Kuilu ihmisten välillä kasvaa ja lähimmäisenrakkaus on koetuksella. Nyt tarvitaan itseohjautuvuutta, mutta sammuttaako hallitus sen toimillaan?

Sain pyynnön järjestää syksyllä itsensä johtamisen koulutuksen ja aloin miettiä miten itsensä johtaminen eroaa itseohjautuvuudesta. Viimeisimmässä lukemassani itseohjautuvuutta koskevassa kirjassa mainitaan, että itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen ovat sama asia. Olen hieman eri mieltä. Itseohjautuvuus on mielestäni ilmiö ja mitattavissa oleva asia, josta on tehtyä useita teorioita. Itsensä johtaminen puolestaan on toimintaa, jota voi harjoittaa, jos pystyy erottamaan järjen ja tunteet. Itsensä johtaminen vaatii itsetuntemusta eli kykyä katsoa peiliin ja tunnistaa omia ongelmiaan.

Jos emme tunnista mitä teemme väärin, emme voi tehdä oikein. Yleensä näissä tilanteissa ihminen kieltää totuuksia – ongelmanratkaisun ensimmäinen vaihe on ongelman myöntäminen. Näen suuren ongelman koronarajoituksissa, miten ne eivät ole yhtään järkevästi verrannollisia keskenään. Sen sijaan, että ihmiset voisivat ajatella itse ja löytää halun sisältään olla vastuullisia, ihmiset alkavat etsiä porsaanreikiä ja tilanteita, joissa voivat vältellä viimeisimpiä rajoituksia. Yhteisvastuu ja taudin selättäminen unohtuu, kun lähdetään taistelemaan toinen toisiamme ja hallituksen linjauksia vastaan.

En osaa ratkaista globaalia ongelmaa tai edes ehdottaa mitä Suomessa pitäisi tehdä. Mutta tunnistan aivan saman asian organisaatioissa, joissa on paljon erilaisia sääntöjä ja vahva kontrolli. Ihmiset unohtavat mitä ovat oikeasti tekemässä ja mikä on työn merkitys. Sitä aletaan tuijottaa sääntöjä, omaa roolia ja vastuita eikä toimita yhteisen hyvän eteen. Antamalla vapautta ja päämääriä, saamme ihmiset toimimaan yhteisen päämäärän eteen – vaikkakin jokainen omalla tavallaan. Luottamalla saamme aikaan vastuullisuutta.

Turhautuminen huonoon johtajuuteen johtaa itsensä johtamisen puutteeseen. Ihminen ei enää halua toimia oikein tai mennä kohti oikeaa päämäärää. Ihminen lakkaa johtamasta itseään ja antaa pelon tai vihan hallita. Tällöin erilaiset mieliteot ja kapinallisuus korostuu. Syntyy vapaa-matkustajia ja tarkoitus unohtuu. Aina ei tarvitse mennä esihenkilöttömään malliin, pelkästään vapauden ja vastuun antaminen yksilöille auttaa – mutta he tarvitsevat myös apua tavoitteissa ja suunnassa.

Tule kuuntelemaan mitä tavoitejohtajuus tarkoittaa ja miten sitä voidaan tehdä esihenkilön johdolla tai ilman. Tapahtuma on koronaturvallinen online meetup ja täysin maksuton. Osallistu itse mukaan keskusteluun alustusten jälkeen.

Jos jäit miettimään, miten sinä voit vaikuttaa työpaikkasi itseohjautuvuuteen ja tiimin toimintaan, olen tehnyt aiheesta verkkokurssin. Tutusta kurssiin ja katso ilmainen johdanto!