Aina kun joku eroaa massasta, hän erottuu joukosta ja kiinnittää huomion. Aina kun huomio kiinnittyy, se herättää tunteita muissa. Aina kun tunteita herää, se aiheuttaa reaktioita – näkyviä tai kyteviä. Ihmislaumassa toimii aina syy-seuraussuhde. Eroamme eläimistä sillä, että meillä on myös eettinen normisto, mikä on oikein ja mikä väärin. Pidemmälle vietynä lait, jossa eettisen normiston väärin tekeminen johtaa syy-seuraussuhteeseen.
Ihmisjoukko tarvitsee normiston ja lait, mutta lait vääristävät yleistä ymmärrystä siitä mikä on oikein ja mitä voi tehdä. Jos en jää kiinni varastamisesta, niin se ei ole väärin enkä saa sakkoja. Unohdetaan täysin se mielipaha ja mitä aiheutuu oikeasti varastamisesta. Mielestäni sama ongelma tulee esiin käänteisesti erilaisuudessa ja mielipiteissä. Koska meillä on sananvapaus ja oikeus olla erilaisia, niin luullaan, että lain turvin erilaisuus ei aiheuttaisi ongelmia itselle.
Voimakkaat ja näkyvät persoonat niin työ- kuin yksityiselämässä jakavat aina mielipiteitä. Puhun nyt itsestäni, ja siltikin joku varmasti närkästyy. Olen näkyvä ja sisältöä tuottava henkilö, vahvasti CrossFit- ja nuorkauppakamarihenkinen. Kun minä tulen näiden ominaisuuksien, mielipiteiden ja ideoideni kanssa esille, minun täytyy tietää myös mahdolliset seuraukset.
Vaikka minulla miten on oikeus olla erilainen, omaperäinen ja puhua mitä haluan – niin kyllä silti joku voi närkästyä ja lyödä minua turpaan tai juonia selkäni takana ja pilata mainettani (ellen sitä itse tee ensin 😉 ). Eivät lait ja yhteiskunta poista normaalia kausaalisuhdetta, jossa jokaisella teolla on seurauksensa – halusimme tai emme. Kun meitä vastaan rikotaan, niin meidän tulee olla kärsivällisiä ja auttaa muita ymmärtämään.
Usein mielensä pahoittanut yksilö kokee, että heitä tuomitsevat rikkovat itsekin sääntöjä. Muut eivät vain näe sitä, sillä valtaapitävät johtohahmot toimivat yleisen normiston mukaan, jolloin massa ei näe heidän tekevän mitään väärin. Tällöin on paikka henkiselle kasvulle. Erottuvan yksilön pitää kasvaa ja pystyä kertomaan asiansa massalle. Kotiin itkemään jääminen ei muuta asioita. On vain syy-seuraussuhde. Muutos yhteisössä vaatii aina yksilön sisäistä muutosta. Jonkun on näytettävä esimerkkiä ja hyväksyttävä olevansa erilainen. Ennen kaikkea, hyväksyttävä, että oman itsen on muututtava, jos haluaa muutosta muissa. Usein erottuvat yksilöt pitävät kynsin hampain kiinni siitä mitä ovat – ja niin kovaa vaativat muita ymmärtämään, antamatta kuitenkaan ymmärrystä muille. Muutos vaatii aina muutosta, syy-seuraussuhde.