Ennen vanhaan naapuriapu oli ainut apu, joka oli saatavilla. Perhe ja suku olivat vastuussa, kun huolehdittiin vanhuksista. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa on monimuotoinen ja -mutkainen järjestelmä, jonka varassa vanhuksista huolehditaan. Hollannissa hoivaihme on saanut uuden tason, kun 15 000 työntekijää toimivat 10-12 henkilön itseohjautuvissa tiimeissä ilman esimiehiä. Asiakas- ja työntekijätyytyväisyys on huipussaan, myös palkat ovat hyvällä tasolla. Kyysessä on Buurtzorg organisaatio, jonka nimi tarkoittaa naapuriapua.
Halusin kuulla lisää tästä hoivaihmeestä. Osallistuin 9.9.2020 webinaariin, jossa käsiteltiin Buurtzorgia ja Suomen kokeilujen tuloksia (tallenne). Aluksi Jos de Blok, Buurtzorgin perustaja ja toimitusjohtaja, kertoi historiaa ja miten organisaatio sai alkunsa ja mitä haasteita oli. Mieleeni jäi päällimmäisenä artikkelin ao. olevat 10 oppia Buurtzorgista.
Toisena asiana jäi mieleen usein kuultua kommentit. Näistä en ehtinyt ottaa kuvankaappausta, mutta pääpointteina oli mm.
- itseohjautuvuus ei sovi meidän organisaatioomme, sanovat johtajat, joista tulisi turhia itseohjautuvuuden myötä
- itseohjautuvuus ei vaadi prosesseja tai järjestelyjä – päinvastoin, sitä vaaditaan paljon ja asiat pitää suunnitella ja suunnitelmia pitää muuttaa, kun tilanteet ja tietoisuus muuttuu
Näen itseohjautuvuudessa paljon samoja piirteitä kuin ketterissä ohjelmistokehitysmenetelmissä – tai niiden jalkautumisessa organisaatioihin 2000-luvulla. Kumpaakin helposti mainostetaan väärin ja organisaatiot kertovat käyttävänsä näitä menetelmiä, mutta oikeasti ottavat vain osan metodologiasta ja kuvittelevat, että voidaan vähentää rooleja, työtä tai dokumentaatiota. Oikeasti näissä on kyse vastuun, työn ja dokumentaation järkevämmästä jakamisesta ja tuoda tekijä päätösten ääreen.
Kelan etukäsittelypäällikkö Anne Isoniemin listasi tämän jälkeen huomioita ja kokemuksia Suomessa, kun on kokeiltu Buurtzorgin menetelmää. Hän kertoi, että he aloittivat DISC-analyysillä kartoittamaan ihmisten eroavaisuuksia. Kaikki Isoniemen kertomat tulokset olivat aivan samoja, mitä olen kuullut koko elämäni isäni seminaarien tuloksista. Isänikin aloittaa yleensä ihmistuntemusteorialla ja meillä on sitä varten ilmainen testi EgoSwot. On todella mielenkiintoista kuulla ja huomata, että isäni on ollut edellä aikaansa jo vuosikymmeniä.
Webinaarissa puhuivat vielä Kati Toikka (kehittämispäällikkö, Järvenpään kaupunki ja Muutoskuiskaaja) sekä Jari Hakanen (tutkimusprofessori, Työterveyslaitos). Kaikissa puheenvuoroissa nousi esille sama teema, joissa ihmiset ja heille annettu vastuu on kaiken keskiössä. Oli kiva myös kuulla Toikan mainitsevan sana parviäly, josta olen itse jo kirjoittanut itseohjautuvuuden hierarkiassa.
Naapurisopua ei voi hankkia vain palasina – se pitää ottaa kokonaan ja siihen pitää sitoutua täysin. Ihmiset ottavat vastuun ja auttavat toisiaan, kun ymmärtävät ettei kukaan muu sitä tee. Puhun nyt itseohjautuvuudesta, sillä näennäinen vastuu ja vapaus ei toimi. Valta ja vapaus valita pitää antaa henkilöstölle.