Itseohjautuvassa tiimissä esihenkilön tehtävät jaetaan tiimin jäsenten kesken. Oleellisimpana tämä näkyy siinä, ettei yhdelle henkilölle kasaudu kaikki hallintoroolit. Jokainen saa ottaa itselleen sopivia ja mielekkäitä tehtäviä. Joku haluaa tehdä vuorolistat, toinen taas tykkää budjetista ja kolmas tykkää olla kontaktihenkilönä. Jotkin roolit jaetaan tai tehdään parityöskentelynä, esimerkiksi kokousten johtamisen vuoroa kierrätetään. Esihenkilön puuttuminen ei tarkoita, että kaikki olisivat tasa-arvoisia vaan jokainen saa tehdä niitä rooleja, jotka kokevat itselleen mielekkäiksi tai kehittäviksi.
Esihenkilöttömässä tiimissä tunnusmerkkejä ovat
- jokainen saa tarttua toimeen, kun kokee jonkin asian tarvitsevan kehittämistä
- monet tiimiä tai työskentelyä koskevat peruspäätökset tai -asiat ovat ilmoitusasioita muille, kaikesta ei tarvitse päättää yhdessä, ellei koe todella tärkeäksi kysyä muiden mielipidettä
- tekijää kiitetään, että tarttui hommiin ja ratkaisi ongelman
- jokaisen tulee olla proaktiivinen, passiiviset tippuvat helposti kyydistä
- asioista valittaminen ei yleensä johda mihinkään, jos haluat jonkin asian muuttuvan, niin tartu toimeen
- vain isot kaikkia koskevat päätökset tehdään yhdessä
- jokainen voi vaihtaa tiimiä halutessaan, hyväksyntä haetaan uudelta tiimiltä
- lomien ajankohdat ovat ilmoitusasioita
- tiimi luo itse käytäntönsä, uusien käytäntöjen luominen tehdään nopeasti ja huonot käytännöt jäävät pois itsestään
- tiimin keskinäinen kommunikaatio on erittäin tärkeää, jokaisen pitää olla sitoutunut valittuun kommunikaatiokanavaan ja tiedottaa enemmän kuin vähemmän
- ristiriitoja on käytännössä vähemmän, koska kukaan ei niitä tule selvittämään eikä ole ketään kelle valittaa
- ryhmäpaine on suurempi kuin normaalissa tiimissä
- tiimin jäsenten henkinen kypsyys on oleellista tiimin toiminnalle, kiukuttelevat jäsenet rikkovat tiimin yhteishenkeä ja joustavuutta
- pitää olla aikaa harjoittaa ja toteuttaa johtamisen taitoja
Edellä mainitut tunnusmerkit ovat pääasiassa hyviä puolia, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että itseohjautuva malli sopisi jokaiselle tiimille tai kaikille. Itseohjautuvassa tiimissä on paljon myös sudenkuoppia ja vastuuta jaettuna. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat selkeän roolin työssä ja työtehtävät annettuna. Kaikki eivät haluat ottaa vastuuta ja toimia monessa eri roolissa. Useassa roolissa toimiminen voi olla myös uuvuttavaa, jos ei osata rajata omia tehtäviä tarpeeksi ja koitetaan revetä liian moneen suuntaan.
Ammattitaitoiset kokeneet asiantuntijat toimivat mielellään itseohjautuvassa tiimissä, sillä he tietävät mitä pitää tehdä milloinkin. Paljon kokemusta omaava itseohjautuvat tiimi on hyvä lähtöalusta kokemattomammille asiantuntijoille. Jos tiimissä ei ole kokemusta itse työstä eikä itseohjautuvuudesta, niin tiimi voi väkisinkin mennä lähemmäksi perinteistä tiimimallia, jossa yksi kokenut asiantuntija johtaa muita – mahdollisesti vielä vasten tahtoaan, jolloin tiimi ei toimi kunnolla. Eli välillä on aivan perusteltuakin pitää tiimi perinteisessä mallissa, jossa on yksi vastuullinen ja muut saavat opetella itse työtä ja yhteistyötä muiden tiimiläisten kanssa.
Itseohjautuvuus lähtee aina sisäisestä motivaatiosta. Henkilö, joka haluaa selkeän roolin ja tehtävät annettuna on niin tottunut perinteiseen malliin. Jos kuitekin samalla porukalla lähdetään yhteiselle mökkiretkelle, niin haluaisiko hän viikonlopun ohjelman valmiiksi pureksittuna ja tarkat ohjelman kuka tekee mitä ja kenenkin kanssa – ei varmasti. Työelämä ei eroa tässä sen enempää, olemme vain tottuneet määrätynlaiseen rakenteeseen. Tästä johtuen voisikin väittää, että kun organisaation rakenteet pohditaan uudestaan, itseohjautuva malli sopii yhä useammalle. Vaikkakin on ihmisiä, joille ulkoinen motivaatio toimii paremmin työelämässä.