Itseorganisoituva malli käytännössä sopii kaikille ryhmille ja yksilöille, mutta viimeisen vuosisadan organisaatiomallit, koulut, työelämän valmennukset sekä media on varmistanut, ettemme osaa ajatella ryhmää ilman johtajaa. Johtajuus on kuitenkin ilmiö ja se voi tapahtua ilman henkilöitymistä yhteen ihmiseen. Tarkoitukseni on aina ollut kirjoittaa kansantajuisesti itseohjautuvuudesta, eikä sukeltaa syvälle psykologiaan – aion jatkaa samaa linjaa vaikka olenkin tutustunut Teal Suomen aktiiveihin ja alan kirjallisuuteen.
Ratsastan vielä uudestaan viime kirjoituksessani mainitsemallani mökkiesimerkillä. Lähdet ystäväporukalla mökille – reissua varten ei yksi ihminen ”speksaa” muille tehtäviä, tapahtumia ja aikataulua. Jokainen toteuttaa itseään, juttelee muiden kanssa ja sovitaan yhdessä mitä tehdään ja mihin mennään. Ne ketkä haluavat johtaa enemmän, yleensä varaavat paikan – joku muu haluaa valita ruoat tai kaikki tuovat omansa. Itseorganisoituvassa tiimissä on sama idea tehtävien ja johtajuuden suhteen. Kaikkien ei tarvitse olla tasa-arvoisia tai edes päättää kaikista asioista. Ne ketkä kokevat jonkin asian tärkeäksi, hoitavat kyseisen asian. Jokaisen mielipide on tervetullut, mutta aiheesta kiinnostuneiden on syytä tuoda mielipiteensä kuulluksi – hiljaisuudesta sakotetaan.
Itseorganisoituminen sopii mm.
- asiantuntijuuden ympärille keskittyneelle tiimille
- harrastusporukalle, joilla yhteinen mielenkiinto
- urheilujoukkueelle / treeniporukalle
- kahvilan tai ravintolan henkilökunnalle
- asiakaspalveluorganisaatiolle
- yhteisen aatteen omaavalle ryhmälle
- projektitiimille
Oikeampi kysymys on, minkälainen ryhmä voi uudelleenorganisoitua itseohjautuvaksi?
Kun ryhmässä ei ole alun perin ollut tarkkoja valtarakenteita ja yhtä selkeää johtajaa, on itseorganisoituminen paljon helpompaa. Mitä enemmän historia ja kokemus viittaa siihen, että johtajuus ei ole jaettua ja kaikki johtajuuteen liittyvät tehtävät ovat olleet yhden henkilön roolissa, sitä enemmän pitää purkaa olemassa olevia valtarakenteita ja käydä läpi ryhmän kanssa asioita. Itseorganisoituva tiimi ei ole kasa kaaosta ja puuttuvia sääntöjä, vaan kuten mökkireissussa, siinä on hajautettu eri tehtävät eri henkilöille. Toiset tehtävät voivat kiertää, toiset taas henkilöityä halukkaiden mukaan – jotkin hoidetaan ad hoc.
Pohdin vuosi sitten serkkuni kanssa, miten itseorganisoituminen voisi ilmentyä ravintolassa, jossa on paljon lyhytaikaista henkilökuntaa ja opiskeluiden ohella työtä tekeviä. Tuolloin ymmärsin kovin vähän itseorganisoituvuuden taustalla vaikuttavasta yksilöiden sisäisestä motivaatiosta. Nyt ymmärrän paremmin, että kyllä nuoret osaavat organisoitua keskenään, tehdä vuorolistat ja päättää asioista. Heille vain pitää antaa täydellinen valta siihen. Tiimi ei voi itseohjautua, jos heillä on vain nimellinen vastuu, mutta ei todellista valtaa.
Sopiiko itseorganisoituva malli yrityksille?
Todellinen valta tulee siitä, ettei ole ketään vastuullista tai päättäjää – vaan tiimi itsessään on vastuussa. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa johdolle, joka on tottunut päättämään kaikesta. Itseorganisoituva malli ei pysty toimimaan, mikäli omistajat tai yrityksen johto ei ole myönteinen itseorganisoitumisen mallille ja valmiita antamaan päätösvaltaa henkilöstölle. Tästä syystä harrastusryhmille ja asiantuntijatiimeille itseorganisoituva malli on helpompi toteuttaa, koska omistussuhdetta tai määrättyä johtoa ole alunperin ollutkaan.
