Olen tässä kunnellut jo pidemmän aikaa autossa SuomiPop radio kanavaa. Sieltä tulee se yksi suomalainen biisi, missä eukko hokee ”mitä v***ua”. Radion aamuohjelmassa viljellään myös kyseistä sanaa. Tänään aamulla kokeilin NRJ:tä. Samaa settiä sieltäkin tulee. Mitä oikein on tapahtunut? Onko kiroilusta tullut yhtäkkiä sallittua vai mitä olen missannut.
Pyrin olemaan kiroilematta täysin. Joskus seuran ja juoman myötä voi olla iltoja, kun ärräpäitä lentää. Kiroilu on kuitenkin todella kauhea tapa, sillä se tarttuu. Ja sitä ei itse huomaa, kun se on tarttunut. Joskus havahdun käyttäväni aivan vääriä sanoja, kun ystävien lapsia on paikalla. Silloin on taas aika siivota suuta. Mietin kuitenkin mistä tuo johtui. Tilanne oli kamarimme hallituksen kokouksen jälkeen jutellessani varapuheenjohtajan kanssa. Tuntui todella ikävältä huomata kiroilleensa lapsen kuullen – kuitenkin jutellessani aivan arkisesta asiasta.
Tänään aamulla havahduin siihen, että jokaisen radiokanavan ohjelmissa kiroillaan. Vähän muka hyssytellään, mutta kuitenkin viljellään kaameita sanoja. Ja myös biiseissä. Oikeasti, mitä ihmettä? Siitä se on livahtanut takaraivooni ja sitä kautta tullut myös omaan puhekieleeni – radiosta! Koska en minä roiku enää seurassa, jossa puhutaan kuin yläastelaiset.
SuomiPopin aamussa on ihan hauskoja juttua. Vuorisaarna saa mut aina nauramaan. Missä on kiroilunvastainen sensuuri. Mihin se on hävinnyt..