Batmanin tarina alkaa syksyllä 2014 Salossa. Oikeasti tarina alkoi jo lapsuudessani kun MTV alkoi näyttämään originaaleja sarjoja, joissa kaksi sankaria pitkissä kalsareissa jahtasivat rikollisisa Bang ja Pox välkekuvien välityksellä. Kun minulta kysyttiin mikä haluan olla isona, vastasin Batman. Jossain kohtaa, kun tajusin ettei se ole mahdollista, vastaus vaihtui ”musta tulee johtaja”. Nyt taas 30 vuoden jälkeen ymmärrän, että minä voin olla Batman!
Tosiaan olimme Lauran kanssa nuorkauppakamarien alueen A vaalikokouksessa Salossa. Kirjoitinkin aiheesta kamarimme blogiin. Tuolloin näin ensimmäistä kertaa Jarkko Sjömanin ja hänen esityksensä. ”Case Superman, miten saada työhakemukselle 100 000 katsojaa”. Jarkko kävi läpi paljon erilaisia erimerkkejä, miten jättää digitaalista jalanjälkeä ja miten kannattaa omat profiilit optimoida. Muista hankkia tili facessa, linkedinissä, twitterissä ja tottakai tehdä itsestä about.me –sivustoon profiili.
Itse Jarkon viral resume oli slidesharessa jaettu diashow, jossa oli voimakkaita kuvia ja rohkeita lauseita. Minä inspiroiduin. Miten aikuinen voi ottaa supersankarin logon ja sen avulla tehdä sisältöä ja silti olla fiksu ja menestyä. Minä haluan myös. Minä haluan olla Batman. Minä aloin olemaan Batman. DP vaalikampanjaankin valitsin Batmanin teemaksi. Alkoi Batmanin logoa olemaan kaikkialla. Laura osti minulle Batman-kalvosinapitkin.
Välilä tuntui hassulta, välillä nolotti. Välillä taas tuntui niin kivalta tehdä jotain ja läiskiä sitä rakastamaani logoa joka paikkaan. Pienenä sitä piirtelin ja puustakin leikkasin muotosahalla logoja, maalasin spraylla mustakti ja kiinnitin pyörääni. Nyt pääsin taas tekemään sitä, mutta aivan uusissa ympyröissä. Olin löytänyt taas sen lapseninnon ja iloisuuden, minkä sain liitettyä aika tavallisiin ja joskus tylsiinkin asioihin.
Tarkoituksena on erottua muista. Näyttää olevansa rohkea. Se on se juttu. En kuvittele olevani Batman, joka metsästää rikollisia. Vaan käytän sitä logoa, jotta minä jään mieleen. Tokihan nimenkin on erikoinen, mutta kun työhakemuksen tai CV:n nurkassa on Batman-logo, niin varmasti jään mieleen. Teen digitaalisesta jalanjäljestäni ikimuistoisen.
Sen enempää tutustumatta kaikkeen Sjömanin materiaaleihin, niin Breaking Branding on kyllä mielestäni ehdoton ykkönen. Jarkko tiivistää ajatuksia niin hyvin mahtaviin kuviin ja lauseisiin. Osa näistä ajatuksista on harhaillut myös minun mielessäni. Kun joku toinen sanoo ne ääneen ja ennen kaikkea julkaisee, niin ajatuksista tulee enemmän totta. Olen visuaalinen ihminen ja tuo diasetti iski minuun kuin kymmenen tuhatta volttia. Batman oli kadonnut jo, mutta tässä Jarkko taas muistutti miten meidän tulee astua esiin ja olla rohkeita.
Jokainen markkinoija on tarinankertoja. Me kerromme tarinoita, meidän pitää kertoa mielenkiintoisia tarinoita ja saada ihmisten huomio. Miten se voisikaan onnistua tekemällä jotain tylsää ja samanlaista, mitä kaikki muutkin tuottavat. Markkinoinnin pitää seurata aikaansa – meidän pitää seurata aikaamme.
Kaikkialla toitotetaan lapsen luovuudesta, mutta silti lapsekkuutta rajoitetaan, pelätään ja hävetään. Ei se ole huono juttu, että tekee asioita pilke silmäkulmassa. Kyllä työstäkin saa nauttia ja sitä saa tehdä iloiten. Kyllä iloakin voi olla liikaa. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta se, että vähän hassuttelee ja koristelee tylsiä juttuja ei ole huono asia. Välillä pitää olla vähän höpsö.
Kehitin minä itselleni jo vaalikampanjassa logon ja valitsin itselleni mentorit – siinä väänsin allaolevan kuvan. Ja arvaa oliko hauskaa tehdä tätä. Arvaa menikö Anskulla juomat nenään, kun näki tämän. Elämä on mitä siitä teemme. Henkilöbrändäys on hyvä tapa miettiä sitä, mitä minä haluan ja kuka minä olen. Sitä pitää kokeille ja olla rohkea, siitä tulee olo, että on elossa!
