Oma kokemus: Luulin tulevani huonommaksi, mutta oikeasti kehityinkin nopeammin kuin kuvittelin. Omat tunteet ja niiden lähteet alkavat nousta pintaan. Varmuus meditaatiosta siitä, että teen oikein, vahvistuu.
Päämäärä: Päihittää unohtaminen ja nukahtaminen.
Esteet: Häiriötekijät, unohtaminen, mielen harhailu ja uneliaisuus.
Taidot: Käytä hengityksen seuraamisen ja yhdistämisen tekniikkaa pidentääksesi yhtämittaisen tarkkaavaisuuden kestoa ja tutustu siihen miten unohtaminen tapahtuu. Kehitä introspektiivistä taustahuomiota harjoittamalla nimeämistä ja pistokokeita. Nämä tekniikat auttavat nappaamaan häiriöt ennen kuin ne johtavat unohtamiseen.
Hallinta: Hengityksen unohtaminen tai nukahtaminen vain harvoin.
Tasolla kolme keskitytään hengittämiseen uudella tavalla, mielessä ääneen toistettavat asiat hylätään ja siirrytään todella meditoimaan. Hengitystä ja sen aiheuttamia tuntemuksia seurataan ja identifioidaan. Hengityksen eri osien pituuksia mitataan ja pyritään tuntemaan kunnolla, mitä tapahtuu kehossa kun hengitetään. Edellisten lisäksi tehdään omalle mielelle pistokokeita sekä nimetään oman mielen toimintaa, jotta voimme tunnistaa mahdolliset harhatekijät.
Uusien tekniikoiden esittely teki meditaatiosta mielenkiintoista ja sessio meni useasti todella nopeasti. Luin kirjaa pikkuhiljaa, koska yleensä aina uuden tekniikan jälkeen halusin kokeilla sitä. Jos luen useamman uuden tekniikan, niin en ehkä muista kaikkia ohjeita miten soveltaa sitä. Minulle on mielekästä lukea kirjaa pikkuisen silloin tällöin, aihe kerrallaan ja soveltaa sitä käytäntöön, sisäistää ja oppia asia.
Uusien tekniikoiden myötä minulle palasivat mikrounet, luulin meneväni kehityksessä taaksepäin. Sitten luin taas kirjaa eteenpäin ja siellä selitettiin, että se on merkki edistymisestä. Kun tekniikat ottaa haltuun hyvin ja ne automatisoituvat, tulee niistä rutiinia (tai helppoa), jolloin seurauksena voi olla nukahtaminen. Aivot täytyy pitää virkeänä, vaikka oikeasti rentoutuu ja keskittyy. Haastava homma, mutta mielenkiintoinen ja toteutettavissa.
Epäilin jossain kohtaa, että teenkö meditaatiota oikein. Mieleni välillä tuntui olevan liian tyhjä ja keskittyminen liian helppoa. Pohdin, pakotanko mieltäni liikaa? Tason 3 luvun edetessä ja harjoitusten karttuessa tajusin kuitenkin tekeväni aivan oikeaa asiaa. Tason kolme hallinnan jälkeen aloittelijan status väistyy ja ihminen voi todella sanoa meditoivansa.
Meditointi on välillä haastavaa, varsinkin epäsäännöllisistä päivistä muualla kuin kotona tai toimistolla, löytää paikka ja aika meditoinnille. Meditaatio on alkanut myös avata tunnelukkoja ja alan tunnistaa itseäni ja tunteitani paljon herkemmin. Jos minulta jää meditaatio väliin, se jää harmittamaan minua. Alan pikkuhiljaa kokea, että tarvitsen meditaatiota – se on osa minua. Minä olen osa minua. Se on osa kehittymistäni ihmisenä.
Kirjoitukseni ei ole ohje meditaatioon, vaan tiivistelmä ja omakohtaisia kokemuksia kyseisetä tasosta. Jos aiot harjoittaa meditaatiota, niin suosittelen The Mind Illuminated e-kirjan ostamista ja lukemista läpi. Kirjassa neuropsykologi opastaa 10 tason kautta meditaatioon. Kirja on erittäin selkeä ja enemmän manuaali kuin hengellinen opas. Kaikki neuvot ovat hyviä ja auttavat elämän kaikilla osa-alueilla. Jokaisella tasolla on piirteet, haasteet ja tekniikat haasteiden saavuttamiseen. Jokaisella tasolla on hallinnan raja, mikä pitää ylittää, jotta voi siirtyä seuraavalle. Kirjoitan jokaisesta tasosta kirjoituksen oman etenemisen tahtiin.
10 tasoa suomenkielisessä Meditaatio-wikissä
