Katsoin taas tänään poikani ajavan radio-ohjattavalla autolla. Tänään hän halusi nopeammin sisälle. Sisällä hän halusi yhä useammin, että minä ottaisin ohjaimen. Vielä viikko sitten ensimmäistä kertaa ajaessaan autolla hän oli aivan haltioissaan. Oliko hän alkanut tiedostaa, ettei ole yhtä hyvä kuin isänsä? Oliko hänelle tullut mukavuus- ja epämukavuusalue? Eikö näitä hän vielä tajunnut kun opetteli kävelemään, mutta nyt kun tietoisuus kasvaa – kasvaa myös epämukavuusalue.
Vuosi sitten sanaa “epämukavuusalue” viljeltiin joka kadunkulmassa. Nyt se tuntuu vähän kaikonneen, mutta idea toki on jäljellä. Itseasiassa minulla on kaksi harrastusta, joissa kummassakin mennään jatkuvasti epämukavuusalueelle. Aloin tässä pohtia, että onko epämukavuusalueella kuitenkin rajoja? Monihan mainostaa olevansa epämukavuusalueella, mutta kuitenkin vain ”tässä kategoriassa” tai ”tässä osa-alueella”. Onhan sekin epämukavuusaluetta toki. Mitä jos on niin paljon epämukavuusalueella, että epämukavuusalueella oleminen onkin mukavuusaluetta – oletko silloin henkinen fakiiri?
Harrastan tosiaan CrossFittiä, missä itseään painetaan rajoille. Siellä kuuli usein sanan epämukavuusalue, muuten ei tapahdu kehitystä. No neljän vuoden jälkeen olen oppinut, että minun ei tarvitse urheilun suhteen niin kauheasti enää puskea epämukavuusalueelle. Polvi meni huonoon kuntoon nilkkaleikkauksen jälkeen ja kun sain sitä syksyllä vähän kuntoutettua, niin vasen olkapää meni. Odotan vain, että kaikki paikat toimivat ja pääsen treenistä läpi hikoillen, se riittäköön jatkossa minulle. Tosin kyllä minä rautaa tykkään nostaa ja tehdä ennätyksiä.
Todellinen epämukavuusalue on nuorkauppakamari. Siellä sitä kokeillaan eri asioita ja päätä sekä kroppaa joutuu laittamaan likoon. 2012 aloittaessani tuskin uskalsin sanoa ryhmässä kuka olen ja mitä teen, nyt 2016 olen puheenjohtaja ja esiinnyn jatkuvasti isollekin yleisölle. Varsinkin esiintymisen saralla olen kokenut huimaa kasvua, myös muiden ihmisten kanssa toimiessa ja muiden huomioimisessa. Ainakin yksi asia kuitenkin on mitä olen vältellyt, se on debatti*. En ole halunnut lähteä kamarin debattijoukkueeseen aluekilpailuihin. Onko minulla tullut epämukavuusalueen raja vastaan?
Mielestäni olen laittanut itselleni rajan, mutta eihän se ole epämukavuusalueen raja. Olen vain päättänyt, että minä kokeilen kaikkea maan ja taivaan väliltä, aina debattiin asti. Kyllä se debatointi on ehdottomasti epämukavuusaluettani. Miksi en tee sitä? Haluan tehdä asiat kunnolla ja koen, että oikeanalaisen joukkueen kasaaminen ja sääntöjen opettelu on turhan työlästä verrattuna oletettuun saatuun hyötyyn. Kuitenkin heittäydyin puheenjohtajaputkeen ja vielä tämän päätteeksi heittäydyin järjestämään 300 ihmisten aluekokousta ensi vuoden lopussa – mutta ei, minä en 20 minuuttia halua puhua fiktiivisiä asioita yleisön edessä ennalta määrätyin säännöin ja annetun aiheen perusteella.
Tässä kuitenkin törmätään juurikin siihen, onko epämukavuusalueella rajat? Ihminen joka usein kertoo haastavansa itseään ja olevansa epämukavuusalueella, vetää kuitenkin rajan johonkin. ”Ei tämä, ei ei ei. Tämä ei kuulu lainkaan tähän, en minä sitä tee.” Ihan kuin epämukavuusaluetta on se kaikki kehittävä toiminta määrätyssä siilossa ja sitten on tuo ”no-mans-land” tai ”never never land”, sinne ei ikinä mennä eikä sitä kokeilla. ”Ei ole minun juttu”.
Itseasiassa työssänikin joudun usein epämukavuusalueelle. IT-ala menee niin nopeasti eteenpäin, että jatkuvasti pitää opetella uutta. Ehkäpä se on kiehtonut hankkimaan harrastuksia, joissa sitä puskee itsestä enemmän ja on semmoinen nälkä kasvulle. Töissä pitää keksiä jatkuvasti uusia keinoja ja ratkaisuja. Urheilussa pyrkiä parantamaan suoritusta ja tekniikkaa. Nuorkauppakamarissa laajentamaan osaamis- ja kokemuskenttää sekä verkostoa. Jatkuva laajeneminen onkin nykyinen olotila ja sitä alkaa kaivata. Puhutaan myös paljon siitä, että nykyään kaikilla on aina kiire ja paljon stressiä. Näissä voi olla jokin yhteys.
Epämukavuusaluetta teknisesti on kaikki mikä ei ole mukavuusaluetta. Eli kun tarpeeksi on epämukavuusalueella eikä oikeastaan enää stressaa pelottavista tilanteista, niin tällöinhän rajat ovat periaatteessa kääntynet tai hävinneet. Voisi sanoa, että epämukavuusalueen rajat ovat kaikonneet. Tavallaan sitä on noussut seuraavalle tasolle. Ehkäpä tuolloin uusi epämukavuusalue onkin ne asiat, joita en ikinä olisi kuvitellut tekeväni. Eli sielläpäs ne rajat taas ovat, ne ovat vain siirtyneet – vaihtaneet paikkaa. Ihminen on siitä hieno olento, että mitä enemmän keräämme onnistumisen kokemuksia, sitä enemmän teemme asioita, joissa voimme epäonnistua. Koska epäonnistuessammekin, onnistumme voittamaan omat pelkomme.
Omien pelkojen voittaminen ja epämukavuusalueelle meneminen on hyvää ja terveellistä. Mutta välillä on ihan hyvä olla siellä mukavuusalueellakin ja vähän naatiskella. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, onko epämukavuusalueella rajoja? No siitähän saisi hyvän debatin aiheen =)
Itse näkisin, ettei epämukavuusalueella ole rajoja – vähän kuin emme osaa laittaa rajoja meitä ympäröivälle avaruudelle. Mutta itsellemme osaamme laittaa rajat. Voimme piirtää kehän ympärillemme ja määritellä mukavuusalueemme. Kun mukavuusalueemme kasvaa, siirtyy mukavuusalueen raja, mutta epämukavuusalueen takarajaa ei näy – ei koskaan. Eikä varmasti tarvitsekaan, koska tällä planeetalla elämisen edellytys ei ole se, että tietäisimme mihin avaruus loppuu – vaan mistä me alamme ja missä ovat meidän rajamme ja mahdollisuutemme. Meidän on hyvä tietää, milloin ylitämme itsemme, koska silloin olemme aina voittaneet.
* Debattikilpailu on mielenkiintoinen ja hauska väittelytilaisuus, jossa kaksi joukkuetta ottaa toisistaan sanallisesti mittaa nopeatempoisella dialogilla. Depatin hauskuus syntyy älykkäistä oivalluksista ja yllättävistä käänteistä. Debattikilpailun aiheena on yleensä jokin teesi ja väittelyyn valitaan sekä teesiä puolustava että sitä vastustava joukkue. Ennalta-arvaamattomuus, lyhyt valmistautumisaika sekä puheenvuoroille asetettu aikarajoite tekevät debateista paitsi uniikkeja, myös jännittäviä. Julkiseen väittelyyn annetun ajan jälkeen tuomaristo päättää, kumpi joukkue (puolesta vai vastaan) onnistui väittelemään aiheesta vakuuttavammin ja pätevämmin.
Lähde http://www.jciturku.com/toiminta/termit-tutuiksi/