Olin oman kamarimme eli Kaarinan Nuorkauppakamarin toukokuun kuukausikokouksessa yhteistyökumppanimme Elonin tiloissa . Kokouksen aiheen oli Mindfulness, johon meidät tutustutti psykologi Sini Caven. Kyseessä on tekniikka, jonka Sini suomentaa tietoinen läsnäolo. Hän painotti, että kyse ei ole meditaatiosta eikä rentoutustekniikasta. Kyseessä on tieteen ala, jota kukaan ei omista. Kukaan ei ole guru ylitse muiden eikä koko asia ole edes kovin erikoinen kun homma alkaa avautua.

Kyseessä on siis menetelmä, jolla poistetaan stressiä ja häiriötekijöitä, jotka rasittavat ja kuormittavat mieltämme. Tarkoitus on meidän oman tarkkaavaisuuden avulla siirtää huomio pois rationaalisesta (ajatustyöstä) toiminnasta meidän fysiologisiin toimintoihin. Eli suomeksi pää tyhjäksi ja käytetään aisteja. Kun teemme näin, niin meidän parasympaattinen hermosto (sympaattinen on kaasu, parasympaattinen niinku jarru) aktivoituu ja hengityksemme tasaantuu ja pulssimme laskee. Rauhoitumme. Olenkin lukenut joskus aiheesta kirjasta Anna mielesti toipua / Without Freud and Prozac.

Miten sitten tätä Mindfulnessia sitten oikein tehrähän? Ensimmäinen harjoituksemme oli tuolilla istuen ja omaan kehoon keskittyen. Pyrimme Sinin puheohjauksella silmien ollessa kiinni tyhjentämään mielemme ja keskittymään kehoomme. Tunsimme eri jäsenemme ja kävimme kehomme läpi. Se toimi. Toimiko se, koska nyt olimme ”maksaneet” tästä ajasta ja joku ohjasi meitä? Kyllä mielestäni se tekniikka toimi, mutta tässä tulee vastaan taas itsensä johtaminen. Sini mainitsikin, että olisi hyvä esimerkiksi tehdä minuutti aamulla, päivällä ja illalla. Jos yrittää pidempää harjoitusta, niin se usein jää tekemättä.

Seuraava harjoitus tehtiin rusinan kanssa. Sitä piti ensin tarkastella ja tunnustella. Sitten se laitettiin suuhun. Pyöriteltiin pitkin suuta ja pureskeluakin piti tehdä todella pitkään, ennen kuin sai alkaa nielemään. Toden totta, tuo kuiva käppänä rusina maistui varmaan parhaimmalta rusinalta ikinä. Kun siihen keskittyi. Kun siihen keskittyi, unohtui maailma ja murheet. En mitannut aikaa, meni varmaan 2-3 min.

Olen itse tietämättäni harjoittanut Mindfulenssia jo pari kolme vuotta sitten. Jossain kohtaa työt, työn ohelle suoritettava koulu, CrossFit ja Nuorkauppakamari ylikuormitti minua. Olin haalinut liikaa tekemistä. Heti herättyäni aloin ratkaisemaan työongelmia tai pohtimaan kamarimenoja. Minun piti opetella olemaan suihkussa ja keskittymään siihen hetkeen. Olla läsnä. Olla tietoisesti läsnä. Kun ajoin autoa töihin, pakotin mieleni kuuntelemaan musiikkia ja ajamaan. Olemaan läsnä. Ehkä tuli ajettua ylinopeutta, mutta sentään olin läsnä. Muutamien viikkojen jälkeen aloin löytämään oman keinoni unohtaa stressi ja murheet. Järjestelmällisyys ja kalenterinkäytön taito tukee tätä. Myöskin häiriötekijät kannattaa sulkea pois, kun haluaa keskittyä. Kännykkäni ei pidä ääntä Facebook-ilmoituksista tai sähköposteista.

Aloitan uudessa työpaikassa 1.6. Olen ollut työttömänä nyt parisen kuukautta. Olen tehnyt joka päivä jotain, olen säilyttänyt rytmin ja noussut joka aamu kuten ennen. Olen haalinut itselleni välillä likaa tekemistä. Mutta kuitenkin tajusin mitä tein ja aloin rauhoittamaan tahtia. Tuntuu, että olen ladannut paristoja ja kaiken tämän tiedon keskellä, uskon voivani työskennellä ja tehdä tulevaisuudestani paremman. Mutta näitä harjoituksia ja sitä taitoa tulee pitää yllä. Kun kiire on pahimmillaan, silloin täytyy pitää tauko ja rauhoittua.

Olla läsnä. Olla tietoisesti läsnä eikä mitään muuta. Olla vain. Tuntea varpaat ja epämukava tuoli. Unohtaa kaikki muu.

Mindfullness – tyhjennä pääsi ja tunne olevasi – vähän kuin käänteinen Descartes: ”Olen enkä ajattele” =)