Esiintymisjännitys on lähes kaikille ihmisille yhteinen piina ja siitä selviää vain harjoittelulla ja valmistautumisella. Lavakammo on fyysinen reaktio henkiseen jännitykseen ja pahimmillaan se vie tajun, useimmiten aiheuttaa vain kehon tärinää ja äänen värisemistä. Monilla on työpaikalla tuttu vieras nimeltä Vitux Män, oman esiintymisen aikana voi taas paikalle ilmestyä herra Sub Zero.
Muiden eteen astuminen on usealle ihmiselle todella kova paikka. Omat arvot, pelot ja asenteet vaikuttavat todella paljon tähän, mutta oikeasti jokainen jännittää esiintymistä. Jännitystä oppii hallitsemaan ja sen kanssa oppii elämään. Ikävä puoli jännityksessä on se, että se voi jäädyttää ihmisen täysin. Mieli menee aivan tyhjäksi, sanaa ei tule suusta, kädet tärisevät ja ääni vapisee. Tekee mieli itkeä ja juosta karkuun. Toiset tekevät niin, toiset lähtevät tulta päin!
Olin Suomen Nuorkauppakamarien johtajuusakatemiassa viime viikonloppuna. Olen valmistellut viestinnän muutosta tässä useita kuukausia ja innoissani aiheesta. En kokenut esiintymistä niinkään negatiivisesti jännittävänä, vaan oikeasti odotin sitä. Meillä olikin ennen omaa esitystä viestintätiimin workshop ja hieman kehnot yöunet aiheuttivat väsymystä. Esitys oli pitkän päivän päätteeksi puoli viiden aikaan iltapäivällä. Kun yliviritteisen hermoston omistava vahvapersoonainen introvertti alkaa jännittämään, niin siinä fuusion energiantuotto jää toiseksi.
Oli vuoroni puhua, ääneni alkoi väristä ja päätä kiristi. Olin mennyt ylös pöydän taakse, jotta näen esityskoneen. Ensin lähti näkö, sitten pimeni mieli. Näin tekstiä, mutten ymmärtänyt sitä. Tekstistä puuttui yksi rivinvaihto, se jotenkin laukaisi epävarmuuden ja jäädyin. Herra Sub Zero tuli vierailulle. Muutaman sekunnin aikana kävin useita keskusteluita itseni kanssa. Äly toimi normaalisti taustalla, mutta yhteys ymmärrykseen ja esityksen hävisi. Mitä teen, miten lähden nyt tästä eteenpäin, kun homma nyt ei toimi näin.
Sitten välähti, lähde tulta päin. Kiersin pitkän pöydän takaa kaikkien eteen. Tulin aivan metrin päähän yleisöstä, otin mikrofonin ja aloin kertoa asiaa ulkomuistista. Ääni tärisi ja se oli kamalaa, mutta eteenin ja pikkuhiljaa esitys alkoi sujumaan ja sain sen purkkiin. Näin puheeni aikana empatian yleisön silmistä. Tämä helpotti rentoutumista kesken hyisen helvetin. Esityksen jälkeen oli todella epäonnistunut olo ja harmitti.
Esiintymisjännityksestä kärsivien kannattaa varmistaa, että vatsa on täynnä, ei väsytä, ei janota ja kaikki on päällisin puolin hyvin. Jos kuitenkin herra Sub Zero tulee kylään, niin tee asiat toisin. Vaihda paikkaa, mene lähemmäs sitä pelottavaa yleisöä ja puske tulta päin. Näissä tilanteissa voi tulla mestariksi vain esiintymällä uudestaan ja uudestaan. Odotan innolla seuraavaa kertaa!