Johan vierähti aikaa viime kirjoituksesta. Olen puoli vuotta puhkunut ja puhissut aivan tohinalla blogia. Jotenkin nyt se vain jäi. Jotenkin yksi etappi suoritettu ja ei ole ollut mitään erityistä. Toki myös Suomen Nuorkauppakamarien Johtajuusakatemia sekä Hallitusakatemia söivät tuossa pari viimeistä viikonloppua, niin on senkin takia jäänyt aika vähän vähille. Joulu alkaa lähestyä ja alkaa rauhoittumisen aika.. koska ensi vuonna räjähtää ja olen Kaarinan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja.
Tammikuun tapahtumat ovat hyvin suunniteltu ja lähes jo hoidettu, kun kaikki on reilassa. Johtajuusakatemiassa Lappeenrannassa kokoontuivat kaikki Suomen ensi vuoden puheenjohtajat, aluetiimit sekä keskusliitto. Oli mukavia ja mielenkiintoisia koulutuksia, tärkeimpänä kuitenkin verkostoituminen ja oman porukan kiinnihitsautuminen. Tätä vielä vahvisti seuraavana viikonloppuna Flamingossa alueen A hallitusakatemia, jossa oli sitten myös ensi vuoden hallituslaiset mukana. Noista ihmisistä tulee loppuelämäni parhaat ystävät. Nuorkauppakamarissa on kiva puuhata – onhan siellä myös juhliakin =) Aiheeseen…
Joulu on perinteinen juhla ja se merkitsee eri asioita eri ihmisille. Se on ennen kaikkea perhejuhlat, mutta myös lasten juhla. Kun on lapsia perheessä niin joulu saa aivan erilaisen merkityksen. Tätä hetkeä vuodesta lapset odottavat eniten koko elämässään. Kun lapsi näkee ensimmäisen kerran joulupukin ja kerää rohkeutensa esittääkseen hänelle laulun. Tuo kaikki minulla on takana ja nyt myös taas edessä oman lapseni silmin.
Itselle joulu menetti merkityksensä vuoden 2008 jälkeen kun siskoni jätti tämän tietoisuuden, jossa itse matkaan. Joulu oli aina ihana perhejuhla ja sitä odotettiin. Suuri merkitys oli myös serkullani Svantella, jonka kanssa aina oltiin joulut yhdessä (koska perheemme olivat). Camillan lähdön jälkeen päätin, etten enää juhli joulua. Ei vaan ollut fiilis hössöttää siitä kaikesta kivasta kun sisältä kalvoi. Svantekin taisi noihin aikoihin asua vielä Helzinkinmaalla niin taidettiin livistää perheen kesken lappiin jouluksi 2008 – ja unohtaa joulu – olla vain siellä pimeässä lapissa.
Joskus noihin aikoihin satuin myös tutustumaan Raskasta Joulua konseptiin. Olin ollut pitkään teknoseppomiähiä ja jotenkin nämä hevisaurus joulubiisit kuitenkin iskivät minuun. Isäni on myös samanlainen, voimme joskus keskellä kesääkin eksyä kuuntelemaan joululauluja. Joulu on sydämessä, ei kalenterissa. Jos olen todella onnellinen ja viihdyn jonkun ihmisen kanssa, sanoin usein, että ”joka päivä on Joulu”. Ehkä joululaulut edustavatkin jotain onnellisuuden ja unimaailman välistä tilaa eikä niinkään sitä massakulutusjuhlaa ja laatikoita uunissa.
Itselle nämä raskaat joulubiisit alkoivat herättää joulutunnelmaa itsessäni. Jotenkin niissä oli vain sitä voimaa, joka antoi aihetta iloon. Eksyin useampana vuonna klubille Raskasta Joulua konserttiinkin. Se oli kokemus.. joulun taika ja ihmiset mossaamassa (vai mitä se nyt onkaan). Voisin joskus harkita kyllä meneväni hevikonserttiin, jos siellä on yhtä hyvä meininki kuin tuolla oli. Kun homma otti tulta alleen siirtyi konsertit Logomoon. Hieno venue, mutta intiimi tunnelma oli hävinnyt. En ole nyt käynyt muutamiin vuosiin, koska minun sydämmessä Raskasta Joulu on hämyisessä klubissa… ehkä pitäisi antaa mahdollisuus. Ostin myös Logomosta mustan tonttulakin, jossa luki Raskasta Joulua. Se maksoi kympin. Hävitin sen kuukauden sisällä. Sekin vituttaa edelleen… ehkä pitäisi hakea ensi jouluna uusi =)
Viime sunnuntaina Lauran isä keksi pitää pikkujoulut. Siellä oli kinkkua ja laatikoita. Oli joulusauna ja perheet koolla. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että ehkä minullakin alkaa taas olemaan vuosien jälkeen joulutunnelmaa. Joulutunnelman minulle varmasti tekee lapseni. Lapsihan on pieni ihme. Ihme on usein yhtä mystistä kuin taika. Sitä ei osata selittää… olkoon hän minun joulun taikani tänä vuonna.
Hyvää Joulua kaikille! Tässä vielä tonttubiisi =)