VAROITUS: Olen järjestelmällinen ihminen – tämä kirjoitus on subjektiivinen.
Olen hyvin energinen ihminen, lähes ylivilkas. Kehittyessäni elinkaareni varrella olen joutunut taistelemaan jatkuvan tekemisen tarpeen ja poukkoilevien ajatusten kanssa. Voimavarakseni on kehittynyt energian valjastaminen ja tiukat säännöt. Kun energian pystyy kanavoimaan saa ihmeitä aikaan. Mieti vilkastas jokea ja miten sen energian voi ottaa talteen vesivoimalalla. Vahvat uomat, säännöllinen sykli ja kontrolloitu toiminta valjastaa ennen villinä virtaavan joen ja ottaa talteen sen energian parempaan käyttöön.
Joki esimerkki on hyvä, mutta ei kestä tarkempaa tarkastelua. Se on oikeastaan ihan paska, koska ihmisen mieli ei ole joki ja ajatukset eivät virtaa yhteen suuntaan – päinvastoin aivoissa neuroneilla on synapseja pallomaisesti joka suuntaan ja miljardit neuronit kehittävät verkoston, joka ei vastaa nyt yhtään jokea. Tätä tarkoitan sillä ajatusten poukkoilulla, eli asiaan..
Kun ihmisen pitää tehdä jokin asia, on kiva lähteä vain tekemään. Sählätä, tehdä, seikkailla, puurtaa… mitä intohimoisempi tai mielenkiintoisempi asia, niin sitä kivampi on lähteä sitä tekemään ilman mitään suunnitelmaa tai tarkempaa tavoitetta. Kotona ja harrastuksissa se voi käydäkin – ei ole aikarajoja ja ainoa kelle vastaa on useimmiten oma itse. Työelämässä asiat ovat toisin. Mitä kriittisempi asia, sitä tärkeämpi on sen asian suunnittelu, toteutus ja seuranta. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö sitä kannattaisi suunnitella jollain tasolla.
Tässä kohtaa tulee vastaan ihmisen persoonallisuus. Itse toteutan IT-projekteja – kaikki varmasti tietävät, miten ne ovat lähes aina myöhässä eikä lopputulos vastaa tarvetta. On kiva lähteä tekemään kaikkea kivaa ja pientä. Se on tylsää suunnitella ja pinnistellä, mitä nyt ollaan oikein tekemässä. Usein sitä ollaan paskat housuissa jonkin ajan päästä, viimeistään kun asiakas vaatii tuloksia. Kuinkas siinä nyt näin kävi? Minähän olen hyvä työssäni.. Itse työntekemisen laatu on aina kiinni järjestelmällisyydestä.
Moni saa kauheaa stressiä painavista aikatauluista ja turhasta järjestelmällisyydestä. Toisenlainen ihminen taas saa suunnatonta ahdistusta, jos ei ole mitään järkevää suunnitelmaa. Tämä on persoonakysymys eikä kumpikaan ääripää ole toistaan parempi. Työelämässä kuitenkin järjestelmällinen pärjää ja näyttää ammattimaiselta. Järjestelmällinen voi tehdä töitänsä stressittömämmin, kun hän on suunnitellut työnsä. Milloin tahansa työn aikana kysyttäessä hän voi osoittaa mitä on tehnyt ja mitä on jäljellä. Hän myös osaa vastata onko hän aikataulussa. Jos projektin puolivälissä alkaa näyttämään siltä, että aikataulu ei pidä – hän on ammattimainen kun ilmoittaa asiakkaalle jo ajoissa viivästyksistä ja mahdollisista muutoksista.
Olen persoonani takia joutunut puristamaan itseni muottiin, jossa minulla on aina selvät sävelet ja suunnitelmat. Jos niitä ei ole, niin pari päivää ja kaikki alkaa olla levällään. Tämä toimii minulla aivan täysin arkeen, töihin, kotiin, viikonloppuihin tai juhlimiseen. Mitä vähemmän suunnitelmia, sitä vähemmän tulee tehtyä mitään oikeasti järkevää.
Kun tarkoituksen on siivota kotona varasto tai mökillä rakentaa terassi. Asian voi hoitaa nopeasti ja tehokkaasti tai tehdä pikkuhiljaa ja edetä miten sattuu. Kovin usein sitä vain sovitaan työn tekemisestä, mutta unohdetaan selventää tavoitteet. Ihminen, joka haluaa ottaa rennosti ja puuhastella saa näppylöitä, kun toinen alkaa piirtämään paperille ja painamaan päälle. Jos taas suurin osa osallistujista ottaa rennosti, niin järjestelmällinen ihminen turhautuu kun ei voi saavuttaa parastaan.
Eli tässä pohdintani tuloksena voin vastata otsikon kysymykseen – stressin määrä riippuu henkilöstä ja hänen suhteestaan järjestelmälliseen toimintaan. Toimimme kaikki yhteisössä, jossa vaaditaan yhteisiä sääntöjä ja järjestelmiä, jotta kaikki toimivat. Kannattaa tunnistaa oma suhtautuminen järjestelmällisyyteen ja hyväksyä se. Jos on luova ihminen ja kellonajat tuottavat harmia, on aivan turha joka päivä kärsiä tästä. Aikuinen ihminen lähtee etsimään ratkaisua ja alkaa herätä vaikka 15minuuttia aikaisemmin joka päivä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pitää mennä 15minuuttia aikaisemmin nukkumaan, muuten tulee väsyneeksi. Tai mikäli varaston siivoaminen vain paisuu ja paisuu, niin tällöin pitää sen verran suunnitella, että vähän pyrkii aikatauluttamaan sitä. Ei saa tehdä epärealistisia aikatauluja. Niitä ei voi ikinä pitää ja sitten tulee pettymys. Kun näitä kokemuksia on tarpeeksi, niin alkaa tulla fiilis ”turha tehdä suunnitelmia, kun eivät ne koskaan toimi”.
Huonot ja epärealistiset suunnitelmat eivät koskaan toimi vaan toimivat päinvastoin kuin suunnitelman pitäisi – edesauttaa tehtävää. Järjestelmällisillä ihmisillä ei ole näiden asioiden kanssa ongelmaa, koska se kuuluu heidän luonteeseensa. Se on sisäänrakennettu toimintamalli, joka ohjaa kaikkea toimintaa. Jos sinulla ei ole semmoista, pyydä apua järjestelmälliseltä ihmiseltä. Jaksa vastata hänen kysymyksiinsä ja tehdä kuten hän neuvoo. Hän on auttamassa sinua, ei piinaamassa.
Otetaan vielä yksi esimerkki – useimmiten järjestelmällinen ihminen on kiinnostunut ajasta tai tehtävän laajuudesta. Kesämökki apua ”siivotaan vähän varastoa” ei motivoi järjestelmällistä ihmistä, koska siinä ei ole selkeää tavoitetta tai aikarajaa. Kun työssä on mennyt useampi tunti, järjestelmällinen ihminen väsyy. Jos joku voi hänelle sanoa, että vielä tasan kaksi tuntia ja sitten olemme saaneet tämän ja tuon tehtyä – jaksaa järjestelmällinen ihminen huhkia ja kahden tunnin päästä on todella tyytyväinen ja ylpeä itsestään. Luovalle ihmiselle mukavan siivouspuuhastelun aikatauluttaminen on aivan kaamea tilanne. Sehän tappaa kokonaan motivaation. Hän haluaa mennä ”fiiliksen mukaan” ja lopettaa sitten ”kun siltä tuntuu”.
Voisiko päätellä, että luovat ihmiset ovat enemmän tunteiden vietävinä. Kun taas järjestelmällinen ihminen valitsee omat tunteensa. Kuunteletko yleensä radiota vai soitatko omia soittolistojasi?
Nyt kun minulla on kotona kolme viikkoa vanha poika – näkee selvästi, ettei hänen kommunikoinnit tule mistään mystisestä tunteiden maailmasta. Joko on nälkä, kuuma, kylmä tai kakkat vaipassa. Järjestelmällisenä ihmisenä olen tunnistanut omia tunteitani ja uskon tietäväni mitä milloinkin haluan. Tuntuu jotenkin absurdilta (jee, sivistyssana taas) odotella ”miltä tuntuu” kun minä voin valita miltä tuntuu. Laitan pitämäni kappaleen ja teen suunnitelman, jolloin tiedän mitä olen tekemässä.
Koitas nyt sitten sekoittaa näitä ihmisiä keskenään.. ja kuitenkin, näiden ihmisten yhteistyöstä tulee parhaita tuloksia – kautta aikojen!
Pyritään ymmärtämään toinen toistamme ja poistamaan toinen toistemme stressiä. Se on tärkein asia. Anna järjestelmälliselle ihmiselle vastauksia, niin hän antaa sinulle tilaa. Anna luovan ihmisen huinia, niin hän kunnioittaa seurantaasi ja aikataualussa pysymistä. Niin kauan kuin meitä on erilaisia, niin kauan stressiä tulee. Vain tekemällä yhteistyötä sitä voi vähentää optimaalisesti!