Kävin keskustelua ystäväni kanssa onnellisuudesta ja rahasta. Keskustelun pohjalta aloin miettiä, että mitä minä haen elämältä. Mikä on se äärimmäinen tavoite, mikä saa tekemään erilaisia asioita, kehittymään ja yrittämään yhä enemmän. Raha voi toimia välikappaleena onnellisuuteen, ainakin materiaan, joilla kuvittelen saavani onnellisuutta. Mitä jos reittioppaani onkin päivittämättä?
Kävimme läpi yhtä liiketoiminta-ajatusta, jota olin pyöritellyt toisen ystäväni kanssa. Itse aiheen käsittelyn jälkeen kävimme läpi motiivia. Miksi lähteä yrittämään ja tekemään suuri määrän töitä, kun kaikki on tällä hetkellä muutenkin hyvin. Miksi ottaa riski? No itsenäisemmän elämän ja paremman pinkan takia tietenkin – tulihan se sieltä. Mutta miksi?
Omassa mielessäni paremmalla pinkalla pääsen lähemmäs luontoa perheeni kanssa. Paremmalla pinkalla saan olla vähemmän töissä. Näin määrittelin itselleni onnellisuuden. Ystävä kyseenalaisti suunnitelmaani ja kysyi, että mitä jos voinkin olla onnellinen ilman näitä välikappaleita. Hän kertoi meditoinnista ja miten meditaation avulla ihminen voi päästä tilaan, jossa on täysin onnellinen – aivan missä tahansa.
Nykyisen toiminnan muutos ja tavoitteen asettaminen kieltämättä antaa kuvan siitä, ettei nykytila ole tarpeeksi hyvä. Ja kun katsoo taaksepäin, niin historia kertoo tavoitteiden seuraavan toisiaan. Kun yksi on suoritettu, niin asetetaan seuraava. Ollaan ikuisessa oravanpyörässä, jokainen meistä omassaan. Mitä jos voisimme hypätä pois oravanpyörästä – luopumatta kodista, perheestä ja työstä. Jos vain pysähdymme nauttimaan tässä ja nyt.
Australiaan banaaniplantaasille meneminen on vain tavoite ja suunnitelma, joka ei oikeasti tiputa minua oravanpyörästä. Suurin haaste on rikkoa oma ajattelutapa ja alkaa pysähtyä ja nauttia elämästä juuri nyt, juuri tässä. Meditaatio (mindfulness) voisi olla tässä hyvä työkalu, joka auttaa pysähtymään. Se ei myöskään maksa mitään. Se kuulostaa edulliselta onnellisuudelta.